Entä juomapuoli sitten? Vettä voidaan pitää elämän lähteenä. Kaupasta löytyy hävyttömän kalliita lähdevesiä pullotettuna, eikä niitä tohdi ostaa. Hanasta tuleva vesi on kyllä kirkasta, mutta mitä silmälle näkymättömiä asioita siellä onkaan? Sitä se juokseva vesi ei kerro. Kaupunginvesijohtoverkostoon liittyminen ei ole välttämättä se ainoa ratkaisu. Ovathan vesimaksutkin kovin kalliita, mikäli vettä tulee kulutettua enemmän kuin tarpeeksi.

”Vesi ei kasva puissa” on sanontani, jonka mukaan pyrin elämään. Veden säädytön juoksuttaminen on älytöntä. Sen olen oppinut elämällä omalla tontilla olevalla vesikaivon kanssa. Mikäli haluaa ja on mahdollista, niin oma vesikaivo on hyvä. Toki sellaisen perustamiseen tarvitaan takuulla lupa jos toinenkin. Netistä lienee tässäkin kohtaa paljon apua. Toki saattaa ilmetä sellainen ongelma, että kaivo menee tyhjäksi. Mitäpä sitten? Jättämällä sen vedentuhlaamiseen voi estää moisen tapahtuman. Jos kuitenkin pahimman kesähelteen sattuessa kaivo kuivuu, sitten on yksinkertaisesti etsittävä vettä muualta. Isot puhtaat kanisterit sopivat veden kuljettamiseen vaikka lähimmältä huoltoasemalta, mikäli siellä on ilmainen vesipiste.

On olemassa muitakin yksinkertaisempia omavaraisuus keinoja. Suomessa on jokamiehenoikeudet eli metsässä saa liikkua ja syksyllä marjoja ja sieniä kerätä. Sienestäminen vaatii tarkkaa opettelua, jottei tee kohtalokasta virhettä. Marjojenkin kanssa saa olla tarkkana, mutta perus mustikat, puolukat ja vadelmat ovat helppo tunnistaa. Jos ei metsään meneminen kiinnosta tai ole mahdollista, voi pihalle istuttaa marjapensaita. Puutarhoilla myydään useita eri lajeja, samoin kuin hedelmäpuita. Voi siis vapaasti valita mieleisen.