Talvella jos on edes vähän pakkasta, ei ole sekään hyvä kun on niin kylmä ja pitää pukeutua. Jos on lauha talvi, silloin valitetaan kun ei ole pakkasta ja lunta. Jos on lunta, se vasta kauheaa onkin. Valitetaan kun tiet on tukossa ja aura-autot kolistelee aamu viideltä. Sitten jos aura-autot ei ehdikään ennen kello aamu kahdeksaa aurata teitä, niin ai saatana mikä valitus.

 

Jos ei säästä valiteta, niin sitten valitetaan bensan hinnasta. Sitten valitetaan kun auton pitäminen on kallista ja siitä kun se menee rikki ja joutuu huoltamaan ja että sekin maksaa. Sitten jos ehdotetaan että kävelisi ja vaikka myisi auton. Ei tämäkään kelpaa. Kävely on perseestä, sattuu, on niin hidasta, on pitkä matka.

 

Jos ei sekään vielä riitä, niin valitetaan kuinka kallista ruoka on. Sitten halutaan sitä, tätä ja tuota. Ihmiset saisivat olla edes tyytyväisiä siitä, että edes on ruokaa ja vaihtoehtoja on niin paljon, että siitäkin pitää valittaa.

 

Puhutaan suomalaisesti sisusta, enkä puhu nyt siitä karkista vaan siitä, että suomalainen osaa olla jääräpää ja sisukas. Maailmansodistakin sanotaan, että suomalaiset taistelivat urheasti pienenä valtiona, suurta vihollista vastaan.

Nykypäivän ihmiset vaikuttavat olevan suuri joukko vellihousuja, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta kuin valittaa.

 

Onko siis suomalainen sisu pelkkää legendaa vai olisiko nykysuomalaisista vastustamaan nykyajan suurta vihollista?